Jos ei hyvällä, niin pahalla. Tai sitten väkisin.

Onko kukaan oikeasti yllättänyt, kun Suomessa ei saatu läpi jotain innovatiivista ja uraauurtavaa, kilpailykykyä nostavaa aloitetta läpi? Vapaaehtoisesti?

Lähdetäänkö siitä, että nuo pakkasessa palelevat duunaritoppahousut eivät ole ensinnäkään kiinnostuneita mistään kilpailukyvyn edistämisestä. Ei heitä kiinnosta paskan vertaa, tekeekö jokin suomalainen firma lisää voittoa tai saadaanko Suomeen lisää investointeja.

Ei perusduunaria kiinnosta paskan vertaa, mitä Slushissa tapahtuu. Enpä jaksa uskoa, että kovin moni heistä edes tietää, mikä Slush oikeasti edes on.

Miksi siis kukaan olettaisi, että duunareita edustavat ammattiyhdistysjärjestöt olisivat eri mieltä asioista. Toki, sieltä löytyy hieman korkeammin koulutettuja, tai ainakin yleistiedoltaan parempia päättäjiä, mutta eivät he voi jäseniään "pettää".

Eipä auta, näin käy. Viedään pakkolakipaketti läpi (niiltä osin, miten mahdollista) ja lisää lakkoja lienee luvassa. Lähin esimerkki löytyy Kreikasta. Ei sielläkään saatu mitään vapaaehtoisesti tehtyä.

Siinä tilanteessa ei vielä taloudellisesti olla, mutta aatteellisella tasolla sivutaan hyvin paljon sitä, ettei perusduunari jaksa sykkiä maansa puolesta. Ei edes liikahtaa.

Duunarin oikeudet eivät aja yli maan tulevaisuuden varmistamisen. Ketään muuta, kuin duunareita ei kiinnosta heidän etunsa. Ja ehkä vähän vasemmistoliittoa. SDP komppaa kyljessä. Todellisia maan valtiaita ei kiinnosta, ja duunarit tulevat sen näkemään, hyvällä, pahalla tai väkisin.

Eli punttisali. Eli punttis. Eli sali. Salilla kävijät jakautuvat aika tasan neljään ryhmään.

 

1. Tosissaan ottajat

Tämä porukka on sitä, joka tietää omat rajansa, omaa hyvän tekniikan, pitää huolta riittävästä proteiinin saannista per päivä, jne. He myös mulkoilevat salaa toisiaan, kun katse välttää. Oma kroppa ei koskaan ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, ja kaverista otetaan joko inspiraatiota tai vaihtoehtoisesti egobuustia tyyliin: "Mun epäkkäät on muuten paremmat."

He moikkaavat toisiaan, ja pitävät yllä kunnioitus-kulttuuria. Vaikka et itse salilla kävisikään, on hyvä tietää että suurin osa tähän ryhmään kuuluvista on hyväkäytöksisiä ja ainakin salilla harmittomia tapauksia.

2. Pelleilijät

Pelleilijät ovat niitä, jotka jättävät hiet masiinaan, vetävät päin vittua olevalla tekniikalla ja aivan liian isoilla painoilla, sekä yleensä pitävät ns. liikkuvat takana eli kävelevät hartiat pystyssä, sekä käsivarret lievästi sivuille aukeavina. Tämä näyttää paitsi vitun tyhmältä, se myös auttamatta vie kaiken rispektin. Yleensä asukokonaisuuteen mahtuu vielä valkoinen lippis ja salihanskat. Vetoremmejä ei tietenkään ole, vaan väkisin kiskomalla saadaan rauta liikkumaan ja varmasti väärät lihasryhmät treenattua.

3. Kokeilijat

Tämä ryhmä tulee kausittain - yleensä kesän aikana sekä vuoden loppupuolella (varsinkin tammikuussa heti vuoden vaihduttua). Tullaan reteää huumoria heittävän kaveriporukan turvin aloittamaan uusi, terve elämäntyyli, mutta kehonkielestä paistaa epävarmuus niin paljon, että sen jos saisi kanavoitua valoksi niin se loistaisi Tukholmaan asti. Näillä kavereilla saattaa jopa ollakin salikokemusta vuosien varrelta, mutta kun edellisestä kerrasta on vierähtänyt tovi (jos toinenkin), jää usein sarjat kesken koska painoa on aivan liikaa kuntoon verrattuna. 

Ja - koska ego on sen verran paha vihollinen, eivät näistä monet pysty olemaan itselleen rehellisiä ja myöntämään, että kunto on rapistunut eikä rauta nouse enää samalla tavalla, kuin pari vuotta sitten. Usein ei edes puolta siitä - tämä johtaa yleensä mielen pahoittamiseen eli vitutukseen. Ja - koska pienemmillä painoilla treenaaminen ja alusta aloittaminen vaatisi itsekuria ja rehellisyyttä itseään kohtaan, ei sitä suurimmalta osalta näistä vellimunista löydy ja salitreeni jää (tälläkin kertaa) kokeiluksi.

4. Jumppaajat

He käyvät salilla suht säännöllisesti, joko ryhmäliikunnassa tai sitten vetämässä jonkin sortin "kuntopiirin", joka lähinnä muistuttaa lasten piirileikkiä, sillä hiki ei siinä pintaan pääse tulemaan. Useimmiten tähän ryhmään kuuluvat tuppaavat olemaan sieltä pulleammasta päästä, tai sitten näitä ikiplösöjä joilta ei tunnu se ylimääräinen irtoavan, ei sitten millään.

Minulla on teoria, jota en valitettavasti ole vielä päässyt kokeilemaan käytännössä. Uskon, että kyseisen ryhmän ongelmatapaukset palkitsevat itseään aina salitreenien välissä, milloin milläkin kaloripommilla. Eli se pieni erotus, joka mahdollisesti aiheutuu syötyjen ja kulutettujen kalorien välille, menee vituiksi kun on pakko antaa periksi houkutukselle. 

Mutta, myönnettäköön, että tästä ryhmästä löytyy myös hardcore aerobiccaajia sekä spinning-harrastajia, joille rispektit. 

Bonus: Crossfit

Haistakaa paska. Ette ole kirjoittamisen arvoisia.

Tänään osui IS:n artikkeli silmään.

Voi vittu sentään. Olipahan taas koottu taas hyvä setti ihmisiä, joiden kokema tarve päästä mediaan itseään tyrkyttämään on ylittänyt kaikki normaalin egoilun rajat.

On seksinauhoja, jotka "vuotavat" julkisuuteen, on salarakkaita ja on sitten näitä jotka eivät ole koskaan tehneet yhtään mitään. Ei edes sitä panovideota. Korkeintaan saaneet jonkun kohun aikaan. Suoraan sanottuna, on niitäkin jotka eivät ole saaneet edes sitä aikaiseksi.

Suomalaisen TV:nkin ongelma on nykyisin siinä, että kun rahaa on niin saatanan vähän, niin on pakko ostaa tyyliin joltain Metropoli-lehden tasoiselta tuotantofirmalta jokin paska konsepti, jossa kaikki Miss GTi:t yms. (korkeintaan 2. perintöprinsessa / lehdistön suosikki Miss Suomesta) raahataan esittelemään tissejään jonnekin Pattayan maastoon. Nämä, jotka eivät siis oikeasti ole tehneet yhtään mitään muuta kuin etsineet väkisin sen ainoan kilpailun, jossa ei juuri tarvi puhua ja jossa tisseillä ja perseillä voi jonkun paikallisesta kultaliikkeestä ostetun bulkkipokaalin saadakin - tason ollessa ymmärrettävistä syistä tunnettuja kauneuskilpailuja paskempi.

Siinä käy sitten usein niin, että ego vetää graafilla eksponentiaaliseen nousuun ja parin viikon sisällä on jo pakko manioissaan miettiä, että minne helvettiin sitä itsensä tyrkyttää, kun nimi on vielä saman kuukauden julkaisuissa. Onneksi on näitä Viidakon Hor...Tähtöset-ohjelmia, jota katsellessa ei voi kuin ihailla kilpailijoiden vuosien opiskelulla ja kokemuksella hankittuja ongelmanratkaisukykyjä. Itse asiassa en ole edes jaksoakaan katsonut. Mutta kaipa sitä voisi. Mutella.

Viidakon Tähtöset: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288674537492.html

Anyway, kun sitten on nämäkin mahikset käytetty, jos ei sitten tissiä ihan riitä heilumaan asti niin kannattaa ne silarit hankkia, jotta pääsee edes vähän kertomaan lehtien sivuille, että selvisit huonosta parisuhteesta tai kuinka kärsit talvimasennuksesta. Ei helvetti! Sinäkin! No kyllä nyt on hyvä mieli itsestään, kun tietää että voi hakea motivaatiota Miss Plastic Rovaniemi finalistista, joka selvisi masennuksesta vain vähällä lääkityksellä ja omistaa nyt Nöppö-puudelin, jolla on Ed Hardy-huppari.

Vitun turhuus.

Olisi muuten kiva nähdä, minkälaisia virityksiä jengi saisi aikaan, jos plastiikkakirurgiaa olisi yhtä paljon tarjolla kuin parturi-kampaamoita - ja samaan hintaan. Nämä täysin päästänsä viallaan olevat "itseään ilmaisevat" tapaukset voisivat sitten pyöriä alamäessä vastaan, kun haettiin Mr. Potatohead-tyyliä tai sitten sohaista melkein silmään, kun piti pää saada samanlaiseksi, kuin Optimus Primellä.

En tunne kovinkaan montaa ihmistä, jolla olisi käytössään muu telekommunikaatiolaite, kuin älypuhelin. Jos tavis-puhelimen käyttäjältä kysytään, eivät he varmaankaan koe tarvitsevansa sitä teknologiaa ja niitä ominaisuuksia, jotka älypuhelin tarjoaisi. Saman kysymyksen suhteen älypuhelimen omistaja luultavasti sanoo, että tarvitsee niitä ominaisuuksia, jotka älypuhelin tarjoaa.

Kumpi on väärässä? Eihän nyt kukaan herran jumala voi olla ilman älypuhelinta näinä päivinä, joten onko niin että me älypuhelimen käyttäjät olemme täysin markkinointikusetuksen uhreja, vailla minkään sortin todellisuuteen perustuvaa argumenttia älypuhelimen ominaisuuksien tarpeellisuuksista? Vai, onko tavispuhelimen käyttäjä sen verran jälkkis, ettei kehityksen tuuli ole vielä kampaukseen tarttunut?

Kuten aina, tai lähes aina vastaavien vastakkainasettelujen kohdalla, itse kysymyksen asettelu on aika viturallaan.

"...tarvitsen..."

Jos lähestytään tätä vastakkainasettelu-esimerkkiä nyt kuitenkin yllä olevilla tiedoilla, niin tavispuhelimen omistaja on ehdottoman oikeassa. Hän ei tarvitse älypuhelinta. Ja kuka tahansa nokkela nörde, joka pystyy kertomaan kaikki käyttämänsä ominaisuudet ulkoa, niiden mahdollisuudet ja kuinka yhteys kotitietokoneeseen luodaan bussista, kuinka selfien päivitys Faceen sekä koiranpaskaan liukastuneen naapurinmummon uploadaus hipsteri-filtterillä Instagrammiin onnistuu myös; Ei paitsi samaan aikaan, mutta silmät kiinni, kädet taskussa ja puhekomennolla - voi etsiä sankirjasta sanan "tarvita" ja katsoa mitä se tarkoittaa. Samalla sama kaveri voikin sitten tehdä palveluksen ja kääntyä kannoillaan himaan päin. Harmillisesti sekään ei onnistu, ei sitten vittu millään, koska sekin vyötäröläski pitää raitapaidassaan jonnekin A-Studioon raahata kertomaan some-trendeistä.

Suoraan sanottuna vituttaa, että kehityksen tiellä ovat nämä teknologiaa hyväksikäyttävät spedet, jotka eivät itsekkyydeltään näe sen kaikkia mahdollisuuksia.

Joo, ja varmasti moni on eri mieltä, että kyllä erilaisten tarvehierarkia-teorioiden mukaan joku voi tarvitakin sitä puhelinta, kun muuten heittää kuppi nurin.

No sehän se vasta hauskaa olisikin, kun jokainen yksilö saisi ihan itse määritellä mitä hän tarvitsee vedoten omaan hyvinvointiinsa, ja sen perusteella sitten vaatimalla vaatii oikeuksia itselleen. Onnen tavoittelu on toki asia erikseen, mutta JOKU ROTI SENTÄÄN!

Ja miten onkaan niin, että nämä teknologiaa hyväksikäyttävät tuppaavat niin usein olemaan sosiaalisilta taidoiltaan himpun verran ontuvia? Ja usein vielä läskejä tai muuten huonokuntoisia siihen päälle. Nyt kun kerran löysit jonkun tavan yhdistää itsesi asioihin saaden vuorovaikutusta (luultavasti pelien kautta), niin sittenhän sitä on hyvä perustella kaikkialle, että nyt tarttee olla se vimpan päälle päivitetty vehje. Muuten ollaan ulkona ja aika noloahan se tietenkin olisi.

Niin siis tietty jos oikeasti kukaan muu, paitsi sinä ja sun harhaluuloiset frendit välittäisi koko asiasta.

Noh, annetaan raukkojen olla.

Teknologiasta vielä sen verran, että automatisoidaan koko kuljetusala, sen jälkeen suuret osat palvelualoista. Suunnitellaan se suomalaisella insinööritaidolla, jossa käytännönläheisyys yhdistyy toimivaan teknologiseen ratkaisuun.

Myydään se ratkaisu maailmalle, kallistetaan kauppatase roimasti positiiviseksi ja maksetaan velat pois. Samalla voidaan tähän kehittyvään alaan luoda työpaikkoja sekä jopa opintosuuntautumisia. Suomesta tulisi automaation mekka.

Siinä, jos missä olisi teknologian todellinen hyödyntäminen. Luodaan uutta, otetaan teknologian mahdollisuudet käyttöön ja lopetetaan tämä mukanokkela älypuhelinten kanssa nussiminen, joka ei monelle ihmiselle luo oikeasti mitään muuta kuin nopeamman tavan olla keskittymättä olennaiseen.

Keskiverto suomalainen on melko hyödytön.

Tarkoituksellinen provo.  Ei tosin kaikki. Oikeastaan, aika vitun moni on kyllä lähes hyödytön. Hyödytön nimenomaan Suomelle.

En jaksa mennä nyt mihinkään talousasioiden yksityiskohtiin. Homman nimi on kuitenkin se, että liian moni suomalainen kuvittelee "normaalin" riittävän. No, kai se niille riittääkin. Ei jaksa sykkiä, ei jaksa miettiä asioita liikaa niin kai se normaali määrä yrittämistä riittääkin. Ongelmana vaan on, että Suomen talous on alijäämäinen (menot ylittävät tulot), tavaraviennin ja tavaratuonnin erotus on negatiivinen (kauppatase) ja velkaa otetaan lisää.

Jos nämä samat jantterit sitten jaksavat avautua siitä, kuinka Suomella menee niin huonosti, on otsikolla jotain merkitystäkin.

Missä on Suomen innovaatio ja valtion tuki aloihin, jotka ovat uusia - kehityksen aallonharjalla? Miksi vitussa suomalaiset ovat niin laiskoja ajattelemaan laatikon ulkopuolelle? Olen pettynyt.

Ensinnäkin vituttaa tyhmät ihmiset sen verran ankarasti, että olen onnistunut mestaamaan tietyt kaverisuhteet ahdistuksen tieltä. En nyt puhu mistään idiooteista. Ei, kun nimenomaan keskivertokavereista. Mutta en tiedä onko internet vai mikä, joka on saanut jotkut kuvittelemaan heidän olevan astetta tai kymmentä älykkäämpiä kuin oikeasti olevat. Eräskin tuttu sanoi älykkyysosamääränsä olevan 140 hujakoilla, kertoi Internet-testi. Vittu.

Ei mikään ihme, jos yleistieto tulee Iltasanomista ja ainoat urheilulajit on Formula-1 ja lätkä. En nyt tarkoita, että jokaisella tarvii olla romanttinen lähestymistapa elämään, mutta kun tunteista ei puhuta (pois lukien, "Vittu, kun vituttaa [aihe]. Saatana.") eikä niitä käsitellä. Ainoat kaksi tilannetta, jossa suomalainen on elementissään, ovat tapahtumat joissa saa huutaa tai joissa puhutaan suljetussa tilassa itseään ahdistavista asioista vailla mitään introspektiota kunnes alkoholin turruttama olotila ei enää ahdistusta tiedosta. Sitten voikin taas huutaa tai hokea yhden-kahden lauseen mittaisia lauseita vailla pohjaa.

Takaan, että näiden ihmisten seurassa saa olennaisen irti parin ekan tunnin aikana illanvietosta, ja seuraavan kerran voikin sitten palata asiaan heidän ollessa nousuhumalassa seuraavan kerran - yleensä joko seuraavana päivänä tai viikon päästä. Selvin päin eivät ahdistukseltaaan saa asioita irti ja humalassa heistä ei joko saa selvää tai ego kertoilee, ettei kuule mikään ahdista ja kaikki on hyvin. "Kännissä on niin saatanan kivaa!".

Siinäpä se ongelma onkin. Suomalainen ei puhu tunteistaan, tai tarkemmin he eivät osaa käsitellä niitä tarpeeksi hyvin. Omien tunteiden, ajatuksien, halujen, toiveiden ja käsitysten olemassaolo on jokaiselle tuskallisen itsestään selvää, mutta silti niistä ei puhuta. Miksi ihmeessä? Onko muka niin, että suomalainen ahdistuessaan pakenee tilaa joko hiljaisuuteen, humalaan tai muihin ajatuskarkoittimiin - kuten iltapäivälehtiin, nettipeleihin, urheiluun jne.?

Ei mikään ihme, jos ei innovaatiota löydy maasta. Tulipa juuri mieleen eräskin kerta ehkä noin parin vuoden takaa.

Sen enempää menemättä yksityiskohtiin, eräs kaveri oli juuri ajautunut välirikkoon tyttöystävänsä kanssa, kun hän päätti puida asiaa: "Ei vittu, mikäköhän mullakin on kun piti tehdä noin tyhmästi.."

-No haluisitko puhua asiasta?

-Äh mitä suotta, ei vaa tartte tehdä uudestaan saatana.

-Miksi sä sitten teit niin, mitä sulla oli silloin mielessä ja oliko ajatuksia tai tunteita jatkunut kaueminkin?

-En mä jaksa asiasta puhua. Ihan turha näitä on puida, tulee vaan ahdistuneeksi. Pää täyteen vaan niin lähtee huolet pois.

Jep jep joo. Niinhän se on tosiaan, että suomalainen ei ilman alkoholia juuri puhu. Eikä kyllä puhu silloinkaan, ainakaan mitään asiaa.

Kannattaisi varmaan miettiä asiaa ensi kerralla kun ahdistaa ja puhuu siihen pisteeseen asti, että ei enää ahdista ja kun tulee hyvä olo puhumisesta niin ei vedä sitä päätä täyteen heti luoden uusia ongelmia itselleen. Ei mulla brenkkua vastaan mitään ole, mutta sen pitäisi olla iloinen ja sosiaalinen tapahtuma - missä asioista voidaan oikeasti keskustella, eikä mikään pakokeino todellisuudesta.